Pölyttäjäniitty

Pölyttäjien elinolosuhteiden parantaminen ja elinympäristöjen luominen ovat yksi helpoimmista tavoista lähteä liikkeelle kouluympäristöjen luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä. Pölyttäjäystävälliset ympäristöt voivat lähteä liikkeelle yksittäisistä kukkaistutuksista ja laajeta pölyttäjäpysäkeiksi, ja lopulta pölyttäjäpoluiksi. Pölyttäjäpoluksi kutsutaan viherkäytäviä, joita pitkin pölyttäjät voivat liikkua niin sanotusti kukasta kukkaan. Esimerkiksi koulun ympärille voi perustaa pölyttätäjäpolun lisäämällä erilaisia istutuksia eri puolille koulua.

Luonnnon monimuotoisuuden kannalta niittyjen hyvä puoli on se, että niitä voi perustaa muutoin vähäisessä käytössä, tai pois käytöstä, oleville alueille, kuten tien pientareille, ja nurmialueille. Paikasta riippuen niityn perustaminen voi olla myös hyvin vaivatonta, esimerkiksi nurmialueen leikkaamatta jättäminen, tai niittysiementen levittäminen ovat tapoja aloittaa niitty. Tällä tavoin aloitetuista alueista tulee myös loistavia oppimisympäristöjä, kun alueen muutosta seurataan osana koulun arkea.

Jyväskylän steinerkoulun piha-alueelle tehtiin nurmikko vs. niitty -testialue, jossa osa aiemmin nurmikkona ollutta aluetta jätettiin leikkaamatta kesällä 2024. Alueelle oli jo kuukauden jälkeen ilmestynyt useita kymmeniä kasvilajeja, joita vieressä olevalla lekatun nurmikon alueella ei nurmikon ajamisen vuoksi ole. Kuvassa vasemmalla tilanne heinäkuussa 2024. Osa aiemmin kesällä kukkineista kukista on jo kuihtunut, ja uusia tullut tilalle.

Leikkaamaton alue houkuttelee myös pölyttäjiä aivan eri tavalla kuin leikatun nurmikon alue.

Oppilaiden kanssa alueiden eroja, sekä kasvillisuutta, että hyönteisiä on helppo seurata. Niitä voidaan myös tunnistaa ja piirtää sekä maalata. Myös esimerkiksi näyttelyitä alueen uusista asukkaista ja kasveista voidaan koulun tiloissa järjestää. Näin oppilaiden muistijäljet lisääntyvät ja alueen seurannan mielenkiinto kasvaa.