“Oppimisympäristö muodostaa ne resurssit, jotka toimivat oppimisen tukena tai tiedonlähteenä. Oppimismpäristön fyysinen ominaisuus viittaa oppimisympäristön tiloihin ja rakennuksiin. Sosiaaliset ominaisuudet vievät huomion oppimisympäristöön vuorovaikutuksena ja tekniset puolestaan opetusteknologiana. Paikalliset ominaisuudet tarkoittavat oppimisympäristöä paikkoina ja alueina. Didaktiset ominaisuudet puolestaan viittaavat oppimista tukevaan ympäristöön, esimerkiksi materiaaleihin sekä pedagogisiin haasteisiin.” (Tieteen termipankki 21.5.2024: Kasvatustieteet:oppimisympäristö.)
Perinteisesti oppimisympäristöillä on pääasiassa viitattu koulujen sisällä tapahtuvaan ohjattuun oppimiseen. Oivalluksia oppimisympäristöissä -sivustolla viittaamme itse koulurakennuksen ulkopuolisiin oppimisympäristöihin ja niiden käytön aktivointiin ja lisäämiseen.
Suomalaiset koulut sijaitsevat usein moniaististen ja rikkaiden oppimisympäristöjen keskellä, tai ainakin sellaisten läheisyydessä. Koulujen puitteissa järjestetty oppiminen rajoittuu kuitenkin pääosin koulun seinien sisäpuolelle ja joskus harvoin koulun pihamaalle tai lähialueille. Potentiaalia ulkona oppimiseen olisi kuitenkin ympäristön lisäksi myös sekä oppiaineissa, että myös oppilaissa.
Ulkona vietetyn ajan ja aktiivisen liikkumisen lisäämisen merkitys kasvaa vuosi vuodelta. Lisäämällä koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen käyttöä päästään luonnollisella tavalla lisäämään myös lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta sekä lisääntyneen ulkoilun mahdollistamia luontokontaktien hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Näistä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista aiemmin vähälle huomiolle jäänyt altistus luonnon monimuotoiselle mikrobistolle on nousemassa yhä merkittävämpää rooliin terveytemme perustana.
Tätä terveytemme perustaa voi kehittää ja vahvistaa lisäämällä kontakteja monimuotoiseen luontoympäristöömme sekä lisäämällä monimuotoisia luontoympäristöjä koulujen läheisyyteen. Luomalla osallistavia ja luonnon monimuotoisuutta lisääviä oppimisympäristöjä, kuten viljelylavoja, pölyttäjäniittyjä ja puutarhoja sekä muita istutuksia kiinnitymme myös kirjaimellisesti kotiseutuun ja sen luontoympäristöihin.
Ulkona oppiessa kiinnitymme myös planetaarisen hyvinvoinnin ymmärrykseen ja konkretiaan: ihminen vaikuttaa jatkuvasti ympäristöönsä, ja samalla tavalla ympäristö vaikuttaa jatkuvasti ihmiseen. Tällä hetkellä tämä vaikutus ihmisen suunnalta on luontoa heikentävää ja samalla siis omia hyvinvointi- ja elinmahdollisuuksiamme heikentävää. Mikä olisikaan parempi paikka havainnoida, ymmärtää ja oivaltaa ihmisen toimista ja niiden seurauksista, mutta myös monista mahdollisuuksista, kuin ympäröivässä luonnossamme tapahtuva oppiminen.
