Lapset ja nuoret eivät enää liiku, eivätkä ulkoile. Kouluajan ulkopuolella. Laisinkaan.
Hieman kärjistetty liikkeelle lähtö, mutta vakava aihe ansaitsee vauhdikkaan alun. Tunnistamme yhä laajemmin liikkumattomuuden ja sisällä olon mukanaan tuomat mittavat ongelmat, mutta emme halua tunnistaa niiden todellisia syitä. Eikä vähiten siksi, että syy lasten liikkumattomuuteen ja sisällä oloon on pitkälti meissä aikuisissa ja meidän luomissamme passiivisuuteen kannustavissa ja ohjaavissa elinympäristöissä ja kulttuurissa.
Koulun mahdollisuudet vaikuttaa näihin taustasyihin ovat vaatimattomat, mutta silti koulujen harteille on asetettu lähes kaikki toivo. Koulu voi kuitenkin osaltaan tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuden tehdä sekä oman että ympäristön hyvinvoinnin ja terveyden kannalta parempia valintoja kuin aiemmat sukupolvet. Tätä varten on ensinnä lähdettävä liikkeelle, ja kohden monimuotoista lähiluontoa.
Jyväskylän steinerkoulun viidesluokkalaisia viettämässä oppituntia koulun lähiluonnossa. Kuva Juho Jäppinen.
Liikkeelle kohden lähiluontoa
Vartin tauoista koulutuntien välillä koostuu päivittäin noin tunnin verran potentiaalista ulkoilu- ja luontoaikaa. Koulujen ympäristön pitäisi tarjota tälle ajalle paitsi liikuntaan ja liikkumiseen aktivoivia ympäristöjä, myös laadukkaiden luontokontaktien ja luontoaltistuksen mahdollisuuksia.
Fyysisen aktiivisuuden kannalta liikkumisen lisääminen on tärkeää, sillä päivittäisten askeleiden määrä tipahtaa alle 10 000 noin 12-ikävuoden tienoilla. Tästä lasku jatkuu lukio-ikään saakka, jolloin päivittäisiä askeleita kertyy enää vain noin 6 000 päivässä. (Husu ja kump., 2022) Myös Move!-mittauksista saadaan jatkuvasti samankaltaista viestiä fyysisen toimintakyvyn laskusta. (Move, 2022)
Aktiivisen liikkumisen kanssa samanaikaisesti laskee myös luonnossa ja ulkona vietetty aika varsinkin kouluajan ulkopuolella. Yhteiskunnan tulisikin koulujen ja opetuksen muodossa mahdollistaa sekä tuntien aikana tapahtuva liikkumisen että ulkoilun lisääntyminen, mutta myös koulujen piha- ja lähialueiden luonnon monimuotoistaminen ja luontokohteiden saavutettavuuden parantaminen.
Kuvio 1. Koulun fyysisen ympäristön ja luontoympäristöjen saavutettavuus kouluarjessa eri luokka-asteilla. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä tärkeämmäksi koulun piha ja välittömien lähialueiden luonnon laatu ja määrä tulevat. Isommat oppilaat voivat liikkua jo kauempanakin oleviin luontokohteisiin, ja saavat samalla tarvitsemaansa jokapäiväistä fyysistä aktiivisuutta.
Ajallisesti koulun pihamaalla vietetään valtaosa ulkoiluajasta, kun kauemmilla kohteilla vierailu on satunnaista. Varsinkin, jos niillä käyntejä ei ole aktiivisesti otettu mukaan koulun arkeen.
Kuva Juho Jäppinen, 2022.
Monimuotoisen lähiluonnon saavutettavuus
Lähiluonnon monimuotoisuuden lisäksi oppilaiden hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä onkin erilaisten luontoympäristöjen saavutettavuus. Kouluympäristöissä tämä tarkoittaa piha-alueiden luonnon monimuotoisuuden lisäämistä sekä lähialueiden luontokohteiden tunnistamista ja niillä liikkumisen lisäämistä. Kuvassa 1. asiaa on hahmotettu sekä luonnon monimuotoisuuden että luontokohteiden määrän kautta. Mitä kauemmas koulusta on mahdollisuus lähteä, sitä enemmän mahdollisuuksia oppilailla on liikkua ja oleskella erilaisissa luontoympäristöissä. Tämä tarkoittaa oppituntien aikana tapahtuvaa liikkumista ja oleskelua, sillä välitunneilla ei koulun piha-alueelta yleensä ehdi tai saa poistua. Samaisesta syystä pienempien oppilaiden kohdalla merkitykselliseksi nousee koulun piha-alueen ja sen välittömässä läheisyydessä olevien luontokohteiden määrä, laatu ja saavutettavuus.
Viikkotasolla oppilaiden ulkona viettämä aika riittäisi terveyden ja hyvinvoinnin kannalta suositeltuun vähintään 2 tunnin luontokontaktin syntymiseen. (White ja kump. 2019) Siis jos oppilaat olisivat kontaktissa monimuotoisen luonnon kanssa. Yleisesti kuitenkin koulujen piha-alueet koostuvat pitkälti asfaltista, hiekasta, nurmesta, erilaisista keinopinnoitteista ja vain yksittäisistä istutuksista, pensaista ja puista. Harvan koulun piha-alueella on siis mahdollisuus päästä monimuotoisen luonnon äärelle tai kontaktiin sen kanssa. Yleisesti myös piha-alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä on moottoriliikenteelle omistettuja alueita, jotka lisäävät muun muassa ääni- ja pienhiukkashaittoja sekä osaltaan estävät luonnon monimuotoisuuden lisääntymistä ja lasten omatoimista liikkumista alueella.
Kuitenkin tutkimus toisensa jälkeen todistaa, että luonnolla, siellä oleskelulla ja liikkumisella sekä pelkästään sen läheisyydessä oleskelulla on merkittäviä hyvinvointi- ja terveyshyötyjä niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin.
Esimerkiksi pölyttäjäniityt tuovat paitsi iloa ja eloa koulujen ympäristöön, myös oivallisen oppimisympäristön. Kuva Jyväskylän steinerkoulun pölyttäjäpysäkiltä syksyltä 2022. Niityn paikalla sijaitsi aiemmin hiekkakenttä. Kuva Juho Jäppinen.
Lähiluonnon laatu
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja lisääminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Koulut voivat aktiivisesti pyrkiä vaikuttamaan oman lähiympäristönsä ratkaisuihin yhteistyössä vanhempien, kuntien ja muiden alueen toimijoiden kanssa. Tähän vaikuttamistyöhön on oppilaat otettava mukaan jo senkin vuoksi, että lasten ja nuorten ympäristöahdistuksen vähentämisen yksi vaikuttavimmista keinoista on heidän oma aktiivinen osallistuminen luontopositiiviseen toimintaan. Tässäkin merkityksessä oman kouluympäristön muokkaaminen luonnon monimuotoisuutta tukevaan ja mahdollistavaan suuntaan on erityisen tärkeää.
Koulut, opettajat ja oppilaat eivät pysty yksinään ratkaisemaan ympäröivän yhteiskunnan luomia ongelmia. Mutta lisäämällä lähiluonnossa liikkumista ja oleskelua sekä koulujen lähiluonnon monimuotoisuutta, voimme tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuden itse valita ja luoda itselleen parempi tulevaisuus.
Toivottavasti he ottavat meidät sitten sinne mukaan.
Juho Jäppinen
Aktiivisen liikkumisen edistäjä, fysioterapeutti
Oivalluksia oppimisympäristöissä
Meijän polku
Jäppinen on aiemmin kirjoittanut muun muassa lähiluonnon saavutettavuuden eri tasoista ja päivittäisistä kävelymääristä.
Lähteet:
Husu P., Tokola K., V-Y. H., Vasankari T. 2022.
Liikuntaraportti. Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:33.
OPH, Move-mittaukset, 2022. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Move%21%20Koko%20maa%2C%20Hela%20landet%202022.pdf
White, M.P., Alcock, I., Grellier, J. et al. Spending at least 120 minutes a week in nature is associated with good health and wellbeing. Sci Rep 9, 7730 (2019). https://doi.org/10.1038/s41598-019-44097-3